Kylää ja kylttyyria

Aamu valkeni harmaana ja sateisena. 46. kerroksessa nautittu aamiainen kuitenkin antoi kunnon sähköstarttauksen päivään. Hyppäsimme heti aamusta turistibussin kyytiin ja lähdimme katselemaan kaupunkia 48 tunnin lipuilla hop-on-hop-off -bussin kyydissä (54 dollaria per nenä).
 

Parin tunnin ajelun jälkeen päätimme vaihtaa linjaa lennosta South Street Seaportin kohdalla. Koska mielestämme meillä oli tunti aikaa ennen seuraavan Brooklynin kierroksen alkamista, kävimme katselemassa satamaa ja siellä olevaa Pier17-ostaria. Söimme lihaisan lounaan ostarissa - vaikka kummallakaan ei ollut vielä nälkä - ja lyllersimme takaisin oletetulle bussin lähtöpisteelle vaanimaan kyytiä Brooklyniin ja takaisin.
 

Brooklynin kierros oli valaiseva ja vahvisti sitä, että tänne me vielä joksus pukataan puoliväkisin joku sukulainen tahi muutoin läheinen opiskelemaan/töihin jotta päästään katsomaan kylää toisenkin kerran. Kiertoajelun lopussa opas antoi vinkin siitä, että tämän ehtoon Broadwayn esityksiin saa alennuslippuja myös Seaportin lähistöltä, ja useimmiten vielä ilman suurempaa jonottamista. Kävelimme pari kertaa lippumyymälän (TKTS) ohi ennenkuin löysimme oikean luukun ja teimme ns. heräteostokset: illaksi kaksi lippua Oopperan kummituksen kello kahdeksan näytökseen.. Lipuista sai 40% alennuksen ja hintaa niille jäi vähän yli 70 taalaa nenältä, enpä tiedä tuliko siinä sitten säästettyä oikein kunnolla..

Jatkoimme eri bussilla takaisin Times Squarelle, josta jatkoimme kävelemällä lähimpään Wholefoodsiin hakemaan pikkuherkkuja ja fiilistelemään muiden maiden ihanimpia ruokakauppoja.. Kun vain joskus olisi itsellä varaa palkata niin paljon populaa töihin, että hyllyt saisi pysymään tuossa kunnossa. Matkan varrella poimimme vinkkupullon mukaan ja olimme valmiit lähtemään harrastamaan kylttyyria ja etsimään teatteria.

Matkalla ajattelimme käydä varaamassa liput huomiseksi Rockefeller Centeriin.. Oli muuten helpommin sanottu kuin tehty. Sisäänkäyntiä siihen rakennukseen ei tahtonut löytyä millään - tai olisi se löytynyt jos matkalla olisi ollut kaksi täysijärkistä ja lukutaitoista ihmistä. Puolen tunnin hortoilun jälkeen löysimme lippupisteen, saimme liput ja eksyimme vielä kerran rakennuksesta poistuessamme.



Ennen näytöstä tietty piti käydä syömässä jossain.. Koska aika näyttää kuluvan täälläkin yhtä nopeasti kuin kaikkialla muualla, sitä ei juurikaan jäänyt ylimääräistä ennen näytöksen alkamista. Paikallinen Hard Rock Cafe oli täynnä ja jono sinne oli piiitkäää, samoin kävi parin muunkin matkan varrella olevan ravintolan kanssa, joten päädyimme sivukadulle syömään pizzasliceja pahvilautasilta. Mutta hyvää sekin oli, vaikkei yhtä täyttävää, kuin edellisen illan aina ihana t.g.i. fridays.
 

Oopperan kummitus oli hyvä, mahtava ja mainio. Ainoa probleema oli siinä, että pienen pieneen penkkiin ahtautuu juuri syömässä käynyt, aikaerosta kärsivä, kohtalaisen iso ihminen joka on ollut koko päivän aktiivinen ja täynnä energiaa.. Lisätään samaan soppaan vielä syliin rutattava talvitakki, pimeä ja lämmin vieruskaveri niin tulos on varmaan kaikille selvä: unihan siinä voittaa aina. Väliajalla punoimme juonia siitä, kuinka pysyä hereillä ja päädyimme siihen että toista saa nipistellä, mutta ei läpsiä kasvoille. Eikä tuossa valvomisongelmassa todellakaan ole kyse siitä, etteikö musikaali olisi ollut loistava! Vaan siitä, että kaikki mahdolliset rauhallisen unen takaajat olivat hanskassa.

Esityksen jälkeen haalauduimme hotellille suunnittelemaan huomista päivää.. Toisella meistä tuntuu olevan taas niin paljon suunnitelmia että minua alkaa pelottamaan huomisen aikataulu. Mutta minkäs teet, kun on kerran sanonut sen "tahdon"?