Aikaisen linnun erikoinen

Biologinen kello napsahti soimaan tänä aamuna jo reilusti ennen seitsemää, eikä siinä auttanut muu kuin napata aamiaisvohvelit ääntä kohti ja lähteä autonvaihtoon kohti lentokenttää ja Nationalin konttoria. Se ei muuten ole Buffalon kentällä laisinkaan loogisessa paikassa, vaan kaikki vuokra-autonpalautuspisteet on piilotettu maanalaiseen parkkitaloon.. Muutama tunti myöhemmin pääsimme pakkaamaan kamat uudestaan pienempään Chevroletiin, nyt gummitassuina kulkee Impala vm. 2010. Minä kyllä vedet silmissä toivoin sitä vieressä ollutta jumalaista, ihanaa ja maailman autokannan sulostuttajaa Dodge Chargeria, mutta eipä antanut autovuokraamon natku sitä meille vaan väitti kovasydämisesti sen olevan jo vuokrattu toiselle. Paskiainen. Onneksi Pas on päässyt jo oikeisiin töihin, eikä hänen tarvitse tuottaa tuollaisia pettymyksiä asiakkaille (vaan nykyisessä on paljon suuremmat pettymykset sekä meille että muille *hih*)

Auton vaihtamisen jälkeen hiippailimme Niagaran putouksille. Taisimme olla sielläkin aamun ensimmäiset asiakkaat =) Tuli mukavan eläkeläinen olo, kun taivastelimme veden valumista ihan kahdestaan ja olimme ekana joka paikassa. Vaikka Niagara oli henkeäsalpaavan kaunis paikka, suosittelen lämpimästi sitä, että käy tutustumassa putouksiin ENNEN kuin käy katsomassa Crand Canyonin. Mittakaava saattaa muuten heittää ja pahasti.

Niagaralla oli ohjelmassa myös puolipakollinen Hard Rock Cafe-shoppailu koska emme ostaneet mitään "virallisesta" matkamuistomyymälästä. Ja jälleen kerran saimme odotella puodin aukeamista. Tosin mikäpä siinä kevätauringosta nauttiessa kun lämpökin kohosi koko ajan miellyttävämmäksi ja luppoaikaa oli soittaa meidän reissufani numero ykköselle, eli tänä vuonna 90-v täyttävälle Mummille.

Hyppäsimme autoon ja jatkoimme vaellustamme kohti suuria seikkailuja. Tosin emme alkuun päässeet kuin kymmenkunta kilometriä kun taivaanrannassa alkoi häämöttämään reissun ensimmäisen Outletin kutsuvat valot.

 Pari tuntia myöhemmin ja pari sataa dollaria säästäneinä jatkoimme matkaa kohti Clevelandia. Tarkoitus oli yöpyä siinä kaupungissa, eli olisimme majoittautuneet jo hyvissä ajoin ennen iltaa ja käyneet tutustumassa kaupunkiin. Cleveland ei kuitenkaan näyttänyt niin miellyttävältä kaupungilta, että olisimme halunneet viettää siellä yhtään sekuntia pidempään kuin mitä oli pakko, joten jatkoimme matkaa itään kohti Columbuksen kaupunkia.

Vähän ennen kaupunginrajaa tien vieressä loiskahti silmään vihreä La Quinta -motelliketjun kyltti (lausutaan yliteennäisen espanjalaisittain murtaen ja vasenta kättä heiluttaen) joten päätimme lopettaa vaelluksen tähän paikkaan just nyt. Auton tankki on täytetty, reissulasset on syöneet itsensä merileijoniksi viereisessä Applebeessa ( Yllätti positiivisesti ja ehdottomasti yksi parhaista! ugh!) ja kello käy jo kymmentä illalla, eli eiköhän tämäkin villi ja tapahtumarikas torstai ollut tässä. Huomenna aloitamme pitkän vaelluksen kohti Washingtonia - siihen saakin sitten varata aikaa rutosti.