Hotelli löytyi, hylkäsimme auton valet-parkkiin ja kamat tavarasäilytykseen ja läksimme keskustaan etsimään tuttua turistibussia. Tokihan maratoonin vuoksi myöskin noiden bussien liikennöinti oli rajoitettua, mutta kyllä ne kuitenkin meidät kyytiin huoli kun tarpeeksi visaa heiluteltiin nenän edessä ja päästiin pariksi tunniksi istumaan iloiseen auringonpaisteeseen ja katselemaan kaupunkia.
Allekirjoittaneen mielestä tämä kaupunkin on miellyttävämpi silmälle kuin New York, perheen miehen mielestä ei. Rakennukset ovat matalampia, mutta täällä on maltettu jättää jotain vanhaakin esille ja ne uudemmatkin ovat kauniimpia kuin naapurikaupungissa. Lisäksi tämä ei ole niin täynnä ihmisiä kuin NY. Hiippailimme bussireissun jälkeen HRC:n syömään ja Pas kävi kirkumassa wc:ssä (pari tuntia suorassa auringonpaisteessa on jättänyt punaisen leimansa hänen otsaan.) Eikä minuakaan naurattanut laisin, kun huomasin nenäni palaneen - tenttulomat on täällä taas!!!
Nyt illalla kävimme vielä pällistelemässä Obaman taloa. Eipä vinkannut veikkonen meitä iltakaffelle - kitupiikki - vaan saimme kuvailla toisten turistien kanssa kaikkea aidan takaa. Kopsakka talohan tuo on, ja ihan mukavalla tontillakin. Kävelimme hetken aikaa kaupungilla ennen kuin vetäydyimme hotellin rauhaan punomaan juonia huomista päivää varten. Se onkin sitten yht´äkkiä retkueen viimeinen kokonainen päivä edessä ja tekemistä olisi vielä vaikka ja kuinka paljon. Katsotaan nyt, kuinka pitkälle vielä ehditään. Muistin mukaan lento lähtee tiistaina ehtoon puolella, joten kyllähän tässä vielä yhden tuhannen kilometrin matkan ennättää taittamaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti