Aamiaisen jälkeen heitimme hellät jäähyväiset New Yorkille ja puhalsimme taksilla lentokentän autovuokraamoon. Hotellin heebo hoiti meille taksin ja se kustansi saman kuin toisinkin päin tullessa, eli 45 taalaa plus tipit. Ajallisesti matka kesti melkein tuplasti sen kuin tullessa, mutta se johtui St Patrikin päivän erikoisjärjestelyistä liikenteessä. Kiesiksi saimme kopsakat vm 2010 Chevrolet Malibun jonka mittarissa on hulppeat 9000 mailia.. Tämähän tarkoitti sitä, että tänään vähän ennen määränpäähän saapumista moottorin merkkivalo alkoi palamaan ja auto taitaa mennä huomenna vaihtoon (ja sitten me saadaan joku onneton 70-luvun Talbot tai vastaava ja hakataan päätä rattiin mennen, tullen ja palatessa.)
New York on kaunis kaupunki, joten eipä me aivan heti maltettukaan häipyä sieltä, vaan kiertelimme vielä tunteroisen maisemarundia Queensissa ja Bronxissa. Todellisuudessa teimme klassikot ja ajoimme yhden risteyksen pitkäksi.. Eli jälleen kerran ghetto kutsui ja olimme ainoat kalpeanaamat kilometrien säteellä kun intimme TomTomin kanssa reitistä. Hengissä ollaan ja ilman luodinreikiä, joten kaikki on hyvin.
Muuten tämä päivä on lurahtanut autossa istuessa ja navigaattorin kanssa temppuillessa. Tuossa matkan varrella alkoi tulemaan tihenevässä määrin ilmoituksia siitä, että meidän alla oleva Interstate on suljettu edessäpäin, käyttäkää hyvät ihmiset kiertoreittiä. Mutta kun ei tuo Tomppa osaa lukea, niin se vain systemaattisesti yritti ajattaa meidät tietyömaan läpi.
Tosin tiedä siitä toistenkaan lukutaidosta.. Ensimmäinen tietulli veti meiltä alahuulet pitkälle kun ilmoituksessa luki Toll S.75 ja sehän tarkoittaa tietysti blondilogiikalla 75 taalan tullia yhdestä kälyisestä moottoritiestä! Aivan järjetön hinta, jota piti paeta viimeisestä exitistä puhaltelemaan ja taivastelemaan. Siinä sitten laskettiin rahoja ja mietittiin, kuinka monesta ruokailusta meidän täytyy luopua, että pääsemme ajamaan maailman kalleimman moottoritien pätkän. Pikkuriikkisen perhepalaverin jälkeen päätimme kuitenkin ajaa sen tien läpi vaikka se onkin aivan tajuttoman kallis. Tulliportille päästessä minä istuin vänkärin paikalla ja tavasin kylttiä, jossa sanottiin henkilöauton hinnaksi .75 taalaa ja auto+peräkärry 1,50 taalaa - ei hetkinen sentään - tässä yhtälössä ei nyt kaikki ole ihan kohdallaan tai sitten täällä todellakin kaivataan ihmisiä peräkärryilemään. Niinpä niin - tulli oli 0.75 dollaria ja minä tuputin Pampulalle jumalatonta dollarinippua sen maksamiseen.
Seuraava järjen valon leimahdus oli sitten seuraavalla tullikopilla, jossa meille lykättiin pelkästään paperilappu käteen vaikka kuinka yritimme tyrkyttää rahaa sinne =) Siellä oli sitten se versio, että maksetaan sen mukaan kuin tietä tarvitaan, eli mitä pidemmälle ajat, sitä enemmän maksat. Noin sadan mailin hinnaksi tuli vähän alle 7 dollaria - sekin on vielä aika kaukana 75 dollarista - onneksi.
Vähän ennen Buffaloon saapumista pyörähdimme WalMartissa täydentämässä kirsikkakola- ja coyntrymusiikkivalikoimaamme ennen kuin leiriinnyimme lentokenttämotelliin. Hyvä ja ravitseva iltapala löytyi tuosta naapurin Burger Kingistä, joten eiköhän noilla eväillä saa jo paljon vahinkoa verisuonille aikaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti