Se mikä laulaen tulee..

Tässäkin pääsi sitten käymään vanhanaikaiset: yhtäkkiä loma on lurahtanut ohi ja istutaan lentokoneessa tunteroisen päässä Suomen ilmatilasta. Koska perinteitä täytyy kunnioittaa viimeiseen asti, Finnairin viihdejärjestelmä ei ole laisinkaan toiminut tällä lennolla, joten aikaa on ollut ainakin nukkumiseen, huokailuun, selkänojalla ja tarjottimella leikkimiseen, pidempään huokailuun jna. TOSI TYLSÄÄ!!!! Lähtiessä Nykin kentältä ilmassa oli hieman ylimääräistä jännitystä, koska kentän turvaheeboja oli kasaantunut isompi ryhmä lähtöportin viereen ja minun mielestä ne ihan varmasti etsivät meitä.. Tosin en tiedä meidän syyllistyneen mihinkään muuhun kriminaaliin toimintaan kuin satunnaiseen ylinopeuteen, mutta sehän ei estä sitä, etteikö syyllisyys paistaisi kasvoilta joka kerta kun turvahemmo vilkaiseekaan minuun päin.

Jee, meidän Pampulalla on tänään syntymäpäivä!!! Onpa vähän varmaan mahtavaa täyttää 39-vuotta! Ensi vuonna päräytetään sellaiset kekkerit, että oksat pois ja osa latvaa. Olisihan se ollut hienoa viettää vielä tämäkin päivä juhlimisen merkeissä, mutta sen sijaan päivänsankari saa pärrätä sen tämän matkan finaalin - 600 kilometriä autolla - ihan vaikka lahjaksi. Ensin meidän kuiten täytyy pyörähtää pikkuriikkinen lenkki Helsingin kylillä kun käydään palauttamassa meille unohtuneita tavaroita gummilapsille ja saattahan sinne olla pari tuliaistakin.. Mutta tarkoitus on aika rivakalla tahdilla lähteä kotiutumaan, niin ehditään mahdollisimman pitkälle vielä päivänvalon aikaan.

Tämän retkueen aikana tuli sitten lykättyä autolla reilut 1500 mailia, reitti kulki New Yorkista Niagaran ja Clevelandin kautta Washingtoniin ja siitä jälleen takaisin New Yorkiin. Vähän tuo ajomatka typistyi siitä alkuperäisestä ideasta kiertää Erie-järvi, mutta saipa ajan kulumaan noinkin aika nopsaan ja ehdittiin kuitenkin vähän enemmän taivastelemaan myös paikkakuntia muutenkin kuin auton ikkunasta. Kolmas ajopäivä sekä reissun viimeinen päivä olivat sellaisia, että niille olisi vielä voinut keksiä parempaakin tekemistä. Bensaa meni reilut kolme tankillista, tupakkaa kartonki ja kaikki käteisvarat.

Eilinen päivä todellakin oli vähän haastava. Aamulla heräiltiin seitsemän korvilla maanalaisesta bunkkeristamme, heitettiin aamupala nassuun, pakattiin loput kamat kasseihin (jotka tällä hetkellä painavat vaatimattomasti 18kg enemmän kuin tullessa - ja aivan varmaan saattaa muutamalla dollarilla ylittyä se tulliraja 175 taalaa per nenä..) ja lähdettiin ajamaan. Emme enää eilen tohtineet poistua Manhattanin saarelta, koska sinne pääseminen oli aiemmin kohtalaisen haasteellista ja aamutv toitotti ruuhkista vähän siellä ja täällä, niinpä läksimme ajamaan kohti saaren eteläkärkeä ja siellä mahdollisesti olevaa kauppakeskusta. TomTom ohjeisti meidät jälleen kerran rauhalliseen nukkumalähiöön shoppailuhelvetin sijasta, joten normaaliin tapaamme pyörimme vailla päätä ja häntää omakotitaloalueella. Lähistöllä oli kuitenkin Target, jonne läksimme etsimään viime hetken hullutuksia, ja siinä samassa kompleksissa oli myös pikkuriikkinen ostari (ei se, mitä alunperin haimme mutta ihan kiva kuitenkin) jossa söimme itsemme viimeisen kerran USA:n puolella tynnyreiksi, ja rouva kävi säästämässä vielä yhden puseron Macy'silta.

Sen jälkeen olimmekin ihan kypsiä palauttamaan auton ja haalaamaan reissussa rähjääntyneet kroppamme kentälle ja kotia päin.

Jännintä tässä reissussa oli allekirjoittaneen mielestä huomata se, että Washington oli miellyttävämpi kaupunki kuin New York, vaikka NY tuntuikin heti alusta asti tutulta, niin Washington oli kauniimpi kylä ja helpompi kävellä. Lisäksi se aiemmin mainitsemani tunne, että Washington on "vanhemman oloinen" kaupunki, vähän enemmän eurooppalaisen oloinen ja enemmän miun maun mukainen. Miehen mielestä reissun kohokohtia ovat olleet New York ja OCC. Tokihan kaikki, mitä käytiin katsomassa oli näkemisen arvoista ja varmasti monesta helmipaikasta mentiin ohi tietämättämme. Ruoka oli hyvää ja sitä ainakin oli riittävästi. Suolainen ruoka yhdistettynä lentomatkailuun on saanut aikaan sen, ettei rouvalla tällä hetkellä mene vihkisormukset sormiin - mutta kylläpä tässä tietää olevansa muutenkin naimisissa. Kenttien savuttomuus ei enää korpea niin paljon kuin ensimmäisillä kerroilla, nyt kun sen tietää niin sen mukaan voi asennoitua ja varautua puolella kilolla nikotiinikorvaustuotteita.

Edelleenkin USA kiehtoisi matkailumaana - ainakin vielä kerran pidemmän reissun verran - eli juuri se pohjoisesta etelään -lenkki. Mutta siihen saattaa kuitenkin mennä nyt hieman pidempi aika kuin edellisten reissujen välillä on ollut. Tai mistäpä sen tietää..